Tänä aamuna oli ihana herätä aurinkoiseen päivään monen sadepäivän jälkeen. Koska mieheni oli menossa metsään raivaussahalla taimikoita hoitamaan, tarjoutui minulle hyvä mahdollisuus lähteä metsään mukaan. Tällöin se tapahtui. Alkukantaiset keräily- ja saalistusvaistot tempasivat minut mukaansa. On syyskuun 2. päivä ja minusta näyttää siltä, että metsä yrittää laittaa parastaan korvauksena koleasta ja sateisestä kesästä. Ympärilläni näen pihlajat punaisine marjoineen ja alas katsoessani metsävadelmat tarjoavat herkullista satoaan. Onneksi reppuuni olin pakannut erilaisia rasioita, joten ei kun marjoja poimimaan. Saaliiksi sain reilun litran vadelmia. En kyllä muista koskaan keränneeni vadelmia syyskuussa, mutta tämä kesä onkin ollut monessa mielessä poikkeuksellinen
Sitten suuntasin askeleeni kuusimetsään. Pidän kuusikossa samoilusta, erityisesti pehmeä vihreä sammalmatto ihastuttaa minua. Kun hiljaa käyskentelin sammalpeitteellä katseeni pysähtyi, siellähän oli kaunis nuori herkkutatti. Olin aavistanut löytäväni jotain tällaista, koska mukanani oli sieniveitsi. Nyt innostukseni lisääntyi, näitä täytyy löytää lisää. Ja löysinhän minä muutamia ja myös haaparouskuja olisi siellä ollut, mutta nyt halusin keskittyä tatteihin.
Olin ihan tyytyväinen päivän saaliiseen. Vadelmat meni kotiin saavuttua suoraan pakastimeen. Sienet päätyivät herkkutattipastaan, mikä maistoikin erinomaiselta ulkoilupäivän päätteeksi. Toivottavasti näitä ihania aurinkoisia syyspäiviä olisi edessä vielä paljon tänä syksynä meille keräilyhimon valtaamille. Ainakin puolukat muistuttivat, että pian pitää palata takaisin metsään samoilemaan.
Kommentit
Lähetä kommentti