Syyslomalaiset ovat palanneet jälleen arkisiin toimiin ja nyt on mummilla aikaa muistella, mitä tuli puuhailtua loman aikana.
Onneksi oli vain yksi sadepäivä, joten pääsimme ulkoilemaan päivittäin. Lämpötila oli reilusti alle kymmenen astetta ja tuuli sai tuntumaan sään todella kolealta. Puimme paljon vaatekerroksia päällekkäin ja ulkoilu sujui mukavasti.
Ensimmäisenä aurinkoisena päivänä suuntasimme Erä- ja luontokeskukseen. Se tarjoaa ihanat mahdollisuudet helppoon retkeilyyn lasten kanssa. Sieltä löytyy useita nuotiopaikkoja, lasten kalapaikka, jossa lapset saavat kalastaa aikuisten opastamana ilmaiseksi. Lampiin on istutettu kirjolohia ja aikuiset voivat hankkia itselleen luvat, jos kalastus kiinnostaa.
Aivan kulkureittien varrella on myös karpalosuota, joten mitään vaivalloista suolla römpimistä ei tarvitse kokea. Lapsenlapset K ja S eivät olleet aikaisemmin keränneetkään karpaloita. S innostuikin kovasti tästä puuhasta ja hän halusi lähteä nuotion äärestä nopeasti jatkamaan marjojen keräystä. Yhteensä saimme kerättyä noin pari litraa karpaloita.
K halusi mieluummin yrittää pyydystää lohia. Valitettavasti kalat eivät olleet syöntituulella. Onneksi mummi oli pakannut evästä mukaan. Nuotiolla paistettu makkara ja pienet muikkukukkoset näyttivät maistuvan hyvin. Jälkiruokana piti olla tietenkin mehua ja korvapuustia. Aikuisille kuuma kahvi maistui paremmin näin koleassa säässä.
Lapset K ja S askartelevat mielellään, kunhan vain materiaalia on saatavilla. Olin suunnitellut etukäteen, että voitaisiin rakennella liotetuista herneistä ja coctail-tikuista mobileja. Kuivattuja herneitä pitää liottaa ainakin viisi tuntia, että ne pehmenevät riittävästi. En antanut mitään ohjeita, vaan ajattelin antaa mielikuvitukselle tilaa. Yllätyin, miten hienoja rakennelmia lapset saivat aikaan. Kun nämä työt antaa kuivua, niin herneet kovettuvat ja sitten rakennelmat kestävät hyvin liikutella ja ne voi ripustaa langalla vaikkapa kattoon mobiliksi. Tällaisen rakennelman K rakensi itsenäisesti.
Mihet, puolisoni V ja tyttäreni puoliso M innostuivat puolestaan miettimään millaisen ulkovalaisimen voisi rakentaa kelosta. M suunnitteli sitä tietokoneella ja hän esitteli siitä mallinnuksen meille. Aamulla he suuntasivat metsäämme hakemaan keloa. Tiesimme valmiiksi, mistä löytyisi lahoava kelo, josta kuitenkin riittäisi kovaa puuta vielä ko. tarkoitukseen. Siinä M sai harjoitella ekaa kertaa moottorisahan käyttöä. Huolehdimme hänelle kunnon metsurin varusteet ettei mitään vahinkoa pääse sattumaan.
Sitten kotona mieheni työsti valaisinta suunnitelmien mukaan autotallissa. Sitten oli vielä hankittava led-nauhaa. Onneksi paikallisesta sähköliikkeestä löytyi sopivaa nauhaa, joka on tarkoitettu ulkokäyttöön. Siinä oli mukana tietysti muuntaja ja vieläpä kaukosäädin, josta voi valita eri värejä ja kuinka ne vaihtuvat. Mielestäni lämmin keltainen on kaunein. Lasten mielestä yksivärinen valo oli tylsä, heidän mielestä värien pitää vaihtua. Makuasioita nämäkin.
Ukki ja S rakentelivat puusta myös poron. Tähänkin kävimme hakemassa materiaalit jo edellisellä viikolla. Tässä työssä ukki taisi olla tekijä ja S antoi ohjeita. Porosta mielestäni tuli hieno ja S halusi ratsastaa sillä usein. Poro vietti pari yötä sisällä, kun se oli niin rakas.
Tällaista puuhailimme syyslomalla (ja paljon muuta ). Nyt mummi taas rauhoittuu ja neuloo sukkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti