Kaikuja vuosikymmenten takaa






Näin Suomen juhlavuotena ja 50-luvun lapsena palaan ajatuksissani usein menneisiin vuosikymmeniin. Liekö tämäkin yksi ikääntymisen merkki. Toisaalta katson jollain tavalla velvollisuudeksikin mummina kertoa lapsenlapsilleni millaista oli minun lapsuudessani ja nuoruudessani.

Uutta intoa muisteluihin antoi Jenni Haukion toimittama runokirja Katso pohjoista taivasta. Sieltä löytyi monta runoa, jotka ovat minulle tulleet tutuiksi lapsena lauluina. Äitini lauleli meille lapsille työskennellessään. Myös kirjan kansikuva, Eero Järnefeltin  maalaus Koli (1908), herätti muistoja. Lapsuudessa tutuksi tullut kohde viehättää minua aina uudestaan.




Elämä perheessämme oli kovin niukkaa vielä 60-luvullakin. Rahaa mihinkään turhaan ei ollut. Metsän  antimia marjoja ja sieniä kerättiin talven varalle ja järvistä pyydetty kala oli hyvää vaihtelua liha-aterioihin.
Jos aamupuuroa jäi yli, niin se käytettiin leipätaikinaan. Niinpä nytkin vielä käytän ylimääräisen aamupuuron  sämpylätaikinaan. Tänäänkin leivoin hiivaleipäsämpylöitä, johon piilotin kaurapuuroa. Sämpylät taisivat olla hyviä, sillä mieheni söi heti uunista otettuani kolme peräjälkeen.


Minulla ei näihin sämpylöihin ollut mitään tiettyä reseptiä.
Yleensä teen niin, että lämmitän 0,5 l vettä kädenlämpöiseksi. Lisään siine 50g hiivaa, 1,5tl suolaa ja 2rkl siirappia.  Sitten lisään siihen puuron ja vatkaan seoksen tasaiseksi. Tämän jälkeen lisään vähitellen hiivaleipäjauhoja, kunnen taikina tuntuu sellaiselta, että sen pystyisin leipomaan. Jauhojen määrä riippuu lisätyn puuron määrästä. Lopuksi lisään noin 0,5dl öljyä. Sitten annan taikinan kohota noin 0,5h. Leivon sämpylät ja kohotan niitä liinan alla. Sitten voitelen ne maidolla ja paistan niitä 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

  




Kommentit